Sivut

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hui Jeesus miten pitkä tauko O____O

Hei.
Olen hyvä olemaan laiskaa roskaa 8)
En edes yritä tehdä mitään tekosyitä, lätkäisenpä tähän melko vanhat minun ja Jennan eeppiset minimiitteilykuvat ja sitten superlyhyt viimeinen kuvatarina :D

Ai mui Tomsku :'D tuo tilakiilaaja on siis Jennuskan nukke :3
Emsku ei tykkää katsoa kameraan D:
Pummin Jennan lisäkäsiä  OwO
Em ja sen elämän rakkaus, hienosti heilahtaneessa kuvassa.
Penkki-ihmiset

           Noita minimiittikuvia olisi ollut lisääkin, mutta mutta muttahh....
     Kuvatarina!! C:


                      KT: Memories

                                   Nuori tyttö istuskelee ulkona lumen ympäröimänä, mekossa, joka olisi soveltunut paremmin kesään. Vaikuttaa kuitenkin, että hänellä ei olisi lainkaan kylmä. Hän tuijottaa syvää pohdintaa silmissään suoraan eteenpäin. Mutta mitä tämä tyttö tekee aivan yksin keskellä ei mitään?                   
 
                  Emily: Lunta, hm? Muistuttaa minua jostain...jostain tärkeästä. Ei mitään hajua mistä...       

         Emily: Hahah. *hypähtää alas lumikinokselta* Tämäkin tuntuu ihmeen tutulta. 

                    Emily: *käveleskelee kättään lumessa vetäen* Miksi en tunne mitään? En kylmyyttä, en muuta fyysistä? Ja miksi minun pitäisi kylvää mietteitäni ajatuksina? Täällä ei ole ketään. Voin yhtä hyvin puhua. Tämä tyhjyys. Kuin kirous.

                                                         Kirous...

                   Hetken päästä:

                              Emily: Huoh, vihdoin paikka, joka ei ole täynnä sitä valkoista mössöä. *turhautunut huokaisu* Siitä on jo kuukausia kun löysin itseni siitä autiotalosta...siellä on suuret ruokavarastot, ja vaatteita, vaikka tunnun olevan poissa kaikesta sivistyksestä. Kuka minä olen, ja mistä minä olisin muka taikonut sitä tavaraa...?

 Emily: *facepalm* Ugh! Mitä tämä kaikki on?! En jaksa enää!

   
                     Luulet kai olevasi nyt turvassa, Emily Rosewood.... Hahahaha, idiootti.



Sepäs vasta lyhyt! :O eikä mitään hajua, minä vuonna tämäkin jatkuu. Kunnon cliffhanger joka tapauksessa, tervetuloa elämään.
Nähdään, lapsoset :3
-Katri